Tarinaa ruutujen ja puhekuplien keinoin

Hei!


Täällä päivittelen blogia jälleen työn esittelyllä. Tällä kerralla esittelen yhden rakkaimmista harrastuksista, josta tämän koko blogin nimikin juontaa juurensa.......sarjakuva.

Koko elämän ajan sitä on tullut värkättyä silloin tällöin jotain puhekuplien ja ruutujen roskaa, mutta "vakava" sarjakuvaharrastus alkoi n. kahdeksan vuotta sitten. Noihin vuosiin mahtuu kaksi sarjaa, jota olen tehnyt. Ensimmäisen tarinan lopetin viisi vuotta sitten ja heti sen jälkeen aloittelin toista, joka jatkuu tälläkin hetkellä.

Mistä moinen harrastus sitten lähti?

Vastauksen saamiseksi pitää aloittaa ihan alusta.
 Olin n. 10-vuotias ja yhtenä päivänä olin pois koulusta kuumeen ja flunssan takia. Siinä viltin alla mietiskelin asioita ja kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni juolahti idea: mitäpä jos tekisin sarjakuvaa. Mielessäni pyöri jonkinlainen agentti maailma ja sen innoittamana hain kynää ja paperia. Olin hyvin epävarma siitä, mitähän tästäkin tulee tai osaanko tehdä sarjakuvaa. Nidoin paperit A5 kokoiseksi kirjaseksi ja aloitin kannen piirtämisen.

Siinä se kansi on. Aloittelevan sarjakuva taiteilijan mestariteos. Muistan miten innoissani olin, kun suunnittelin tuota hyvin haalean väristä kantta.

 

 

Tässä taas kuvaa siitä miltä se näytti sisältä. Silloin olin tosissaan kun tätäkin aukeamaa piirsi, mutta nykyään tämä kahdeksan vuoden takainen tekele vain naurattaa. Kuvastakin jo saattaa nähdä sarjakuvan kliseisen agentti teeman. Perus timanttivarkaus, jota agentti lähtee selvittämään.

 

Tämmöisiä samaa tarinaa kantavia sarjakuva lehtisiä väsäsin 30 kappaletta kolmen vuoden aikana. Sitten iski kyllästyminen hiljaa ja arvaamatta. Niihin aikoihin en oikein pitänyt silloisesta piirto tyylistäni ja yritin kovasti uudistaa tuota Agent Timi -sarjakuvaa.

Ja tässä on uudistunut lopputulos. Uudistaminen lisäsi vähän intoa sarjaa kohtaan, mutta se ei kuitenkaan ollut samaa intoa, mitä se oli aivan alussa. No tein muutaman sivun tätä hieman uudistunutta hommaa. Se ei oikein edennyt minnekään ja mietin tämän sarjakuvan lopettamista. Ja niin siinä sitten kävikin. Surullista sinänsä. En kuitenkaan halunnut lopettaa kokonaan sarjakuvan tekemistä, joten lähdin rohkeasti suunnittelemaan seuraavaa tarinaa.
Inspiraatio hyvin vähissä yritin suunnitella uuden sarjan hahmoja. Yksi vihko onkin melkein täynnä tuota epätoivoista yrittämistä. Oli kaiken maailman ihmeellisyyksiä sivut täynnä. Mutta eräänä päivänä jatkoin puurtamista ja se kannatti, sillä olin piirtänyt jotain mikä saattoi nostaa taas sarjakuvan tekemisen taas korkealle huipulle. 

Tässä se on. Ensimmäinen kansi uudesta sarjakuvasta (vuosimallia 2011), jota jaksan pyörittää vielä tänäkin päivänä. Aloitin tätä tarinaa tekemään myös A5 kokoiseen kirjaseen, mutta päätin kuitenkin jatkaa sitä normaalille A4 kokoiseen vihkoon. Tämäkin tarina kertoo agenteista, mutta toisin kuin ensimmäinen tarina, tämä sijoittuu täysin fiktiiviseen maailmaan. Sarjakuvan nimi on Agent Team Number 1. Perus kliseinen agentti tarina, mutta lisä lisukkeilla höystettynä. Eikä tämä sarjakuva ainoastaan kerro tästä neljän poppoosta vaan juoni saattaa venyä myös muuallekin jonkun toisen hahmon elämään. Hahmokaarti on kattavaa: normaaleja ja rajoja rikkovia ihmisiä, taikureita, tulentaitajia, avaruusolioita, robotteja, pahiksia tietysti, henkiä ja jumalia. Yleensä hahmoja suunnitellessani minua inspiroi muut sarjakuvat, oman sarjakuvan aiemmat hahmot, musiikki tai mikä tahansa asia. Inspiraatio voi iskeä koska vain.

 

 



Päähahmot vuodelta 2016.

Vuodet ovat kuluneet ja tämä sarja täytti vasta hurjat viisi vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut sarjan osalta vaikka mitä. Tähän mennessä sivuja on tullut piirrettyä varmasti yli 1000 sivua. Ja hahmoja tehtyä yli 100. Välillä sarjaa tehdessä tulee turhautumista, kun tarinan kerronta on tyssännyt tai ei ole inspiraatiota. Mutta niitä seuraa yleensä myös ne hyvät ajat, jolloin tarina etenee hurjaa vauhtia ja tykkää siitä mitä tekee. Nämä asiat kuuluvat tähän harrastukseen. Pari kertaa olen joskus saattanut miettiä tämänkin sarjan lopettamista. Kuitenkin olen sen verran kiintynyt tähän sarjakuvaan ja minulla on vielä kiinnostusta tehdä sitä, joten sen lopettaminen ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa.




Alla pari sivua tältä vuodelta 2016. Toteutus tapahtuu lyijykynillä ainakin tässä päätarinassa.  Lukusuunta on normaali vasemmalta oikealle. Mielestäni lyijykynillä työskentely on monipuolista. Toteutus tarjoaa pehmeää ja hentoa jälkeä, joka voi muuttua yhtäkkiä sivua raastavaksi, tummia pintoja ja viivoja täynnä olevaksi toiminta sotkuksi kynää säästelemättä.

 

Mainitsin aiemmin siitä, että tämä tarina ei aina keskity päähahmoihin vaan joskus myös muihinkin sarjan hahmoihin. Silloin saatan tehdä sivutarinaa, joka kertoo nimenomaan heistä tai heidän historiaansa. Silloin en välttämättä käytä lyijykyniä.

 

Tässä tapauksessa olen käyttänyt tusseja ja värikyniä. Alla on yksi sivu lyhyestä tarinasta, joka kertoo kaveruksista, jotka tapaavat läävämäisessä pubissa ja siitä kehkeytyy elämän mittainen ystävyys.

 

2016.

 Pari yksityiskohtaa tarinaan liittyen.

 

 

 

 

 

 

No tässä tämä sarjakuvan esittely on pähkinänkuoressa. Mielestäni sarjakuvan tekeminen on mukavaa ja voin suositella kaikille sitä, joita se vähänkin kiinnostaa. Sen aloittaminen vaatii vain paperia, kynän ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä, sillä sarjakuvan piirtäminen ei ole aina helppoa. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka millä mitalla. Jos nyt malttaisin lopettaa tähän.  

 

Piirtäkää sarjakuvaa siis! ♥

Ensi kertaan!

 

heissan!

Guassi rakastavaiset

Moi!

Näin tämä lauantai ilta menee blogin merkeissä. Jälleen kerran työn esittelyä luvassa tässäkin päivityksessä. Tällä kerralla haluan kertoa vapaa-ajalla tehdystä työstäni. Se on maalattu guasseilla ja tehty A3 kokoiselle akvarelli paperille.

Jos olen näin alkuun rehellinen; en tykkää maalata guasseilla kovin paljon. Kun maalaa monta kerrosta, niin uusi sävy saattaa sekoittua alla olevaan väriin ja no.... tulos ei näytä yleensä tyydyttävältä. Tämän ja myös motivaation puutoksen takia työ lojui kaapin päällä keskeneräisenä ainakin yli kuukauden.
Ei itse guasseista sen enempää vaan nyt keskityn tämän itse työn esittelyyn.

 Jokainen projekti alkaa tietysti ensin pienellä luonnostelulla.
Piirsin mielessä suunnittelemani kuvan akvarelli paperille. Maalauksen inspiraation lähteenä on toiminut omat hahmot. Lyijykynä vaiheessa keskityin enemmän hahmoihin ja taustaa tein suurin piirtein, että mitä tulee mihinkin. Sitten alkoi guasseilla tekeminen. Maalasin ensin kaikki pinnat, jonka jälkeen tein kuvan lähimpään puuhun ja kaukana olevaan pensaaseen muotoa, valoa ja varjoa. Tein pientä yksityiskohtaa myös etualalla kököttävään penkkiin.

 Puuta maalasin vielä lisää ja hahmoihinkin alkoi tulla enemmän sävyä. Tässä kohtaa työtä, miltä se tuossa vasemmalla näyttää, ei minulla ollut inspiraatiota eikä kiinnostusta jatkaa koko maalausta. Mielestäni kuva oli kaiken kaikkiaan tylsä. En tiennyt mistä se johtui. Rupesin rohkeasti ratkaisemaan tilannetta ja oikealla olevassa kuvassa lähdin vain maalaamaan puita lisää tuonne kauemmas. Tekemäni ratkaisu oli oikea. Innostuin taas jatkamaan työtä.

                    Puiden lisääminen toi kuvaan runsautta värien kanssa ja tiiviimpää tunnelmaa.

 
 

 Maalaus on jatkunut melko valmiiseen pisteeseen. Halusin tehdä kaukana olevista puista eri värisiä, jotta kuva olisi tasapainossa hahmojen värien kanssa.

Erityisesti pidin tässä vaiheessa kukkien ja tuon polun maalaamisesta. Kuvan tyyppejä jatkoin maalaamalla muotoja, kuten housuihin ja paitoihin.

Nyt tulen vaiheen ärsyttävimpiin kohtiin; penkki ja herran paita.

Penkki siksi, koska välillä se näytti epämuodostuneelta ja hyvin tökeröltä. En tykännyt ylipäätään penkin laudoituksen maalaamisesta.

Miehen paita.....tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uusi väri sekoittuu aina sen vanhan kanssa. Myös tuo väri oli jokseenkin hirveää sekoittaa, sillä se tahtoi näyttää harmaalta tai liian tummalta violetilta. Tässä kuvassa se on liian tumma mielestäni, joten ei auttanut kuin hammasta purren sekoittaa vähän vaaleampaa sävyä.






Tadaa! Valmista tuli. Kuukauden pölyssä lojunut työ on nyt kauniissa värin paljouden loistossaan seinää koristamassa. Olisihan sitä voinut vieläkin jatkaa, mutta päätin että se on valmis. Pakko kyllä sanoa itsekin, että hyvältä näyttää hankaluuksista huolimatta. Pidän maalauksen väreistä ja ennen kaikkea lämpimästä ja herkästä tunnelmasta, mitä nuo rakastavaiset penkillä ja maisemat luovat.

Kiitos, kun jaksoit lukea! Ensi kertaan! :)

 

Heissan! ♥ 

Muistoja

Hellou!

Täällä päivittelen taas blogiani työn esittelyn merkeissä. Tässä päivityksessä keskityn maalaukseen, joka on samaa sarjaa edellisessä päivityksessä esittelemäni teoksen kanssa. Tämäkin maalaus tulee koulumme näyttelyyn Suomi 100 vuotta. Siitä on tarkempaa kirjoitusta edellisessä päivityksessä.

Luonnosteltuani ensimmäisen maalauksen "Hyvästit" aloitin ideoimaan ja tekemään myös muitakin luonnoksia.

Tässä on yksi niistä, mistä päädyin tekemään toisen maalauksen akryyleilla. Tein luonnoksen aiheesta nykyaikaan sijoittuvan. Luonnostelun ja värityksen jälkeen piirsin kuvan taulupohjaan ja levitin pohjavärin.

                 Valitsin tähänkin tauluun pohjaväriksi keltaisen ja maalasin kuvaan vähän pintoja.
 

                                Tässä kohtaa kuvasta alkaa jo erottua hahmoja ja huonekaluja.

 

  Valitsin työhön turkoosin, vihreän ja ruskean sävyt, sillä ne tuovat mieleeni vanhaa aikaa ja sen henkeä. Myös huonekalut tekevät nostalgista tunnelmaa kuvaan.

Taulussa alkaa olla enemmän varjoja ja valoja. Niiden suhteen kuva oli aika haastava. Tutkin vapaa ajallani valoa ja sen käyttäytymistä; mihin asti se ulottuu, mitkä esineet ja asiat jäävät varjoon ja niin edelleen. Yritin luoda saman tilanteen kuin työssäni. Havaintojeni perusteella tein tarvittavia muutoksia maalaukseen.

 Tässä vaiheessa työ alkaa olla aika valmiin näköinen. Vanhukseen olen maalannut varjoa ja valoa ja myös lipasto kirjoineen on viimeistelty. Ainostaan tytössä ja tauluissa on vielä jatkamista. Katse kiinnittyy taulujen kehyksiin, sillä ne ovat niin tummat. Tytön kasvot on tehty turhan pyörein sivellin vedoin ja niihin pitäisi saada enemmän muotoa.



Maalaus on valmis. Työn nimeksi tuli "Muistoja", sillä kuvassa on vanhoja valokuvia, esineitä ja vanhus, joka katsoo valokuva albumia ja kertoo lapsenlapselleen muistojaan. Teos on jatkoa edelliselle maalaukselle, koska vanhus on edellisessä työssä esiintyvä sotilas, joka halaa äitiään.
Onnistuin mielestäni työn tunnelmallisuudessa. Erityisesti sisustuksen ja vanhuksen kanssa. Maalaus on värisävyiltään rikasta, etenkin lipastossa ja esineissä.

                                             Teoksesta välittyy lämmin ja sympaattinen tunne.

Tämän kertainen esittely oli tässä. Kirjoittelen taas pian. :)

Heissulivei!

Hyvästit

Hei!

Täällä taas kirjoittelen työn esittely päivitystä. :) Viimeksi kirjoitin nukkejen kutomisesta ja nyt tällä kertaa kirjoitan akryyleilla maalatusta taulusta.  Myös seuraava päivitys tulee olemaan samaa aihetta.

Taulu on toteutettu koulussa näyttelysuunnittelun tunneilla. Järjestämme näyttelyn koulullamme ja sitä varten tietysti pitää toteuttaa esille laitettavat teokset. Ei näyttelyä ilman teoksia siis. Näyttelyn aiheena on Suomi 100 vuotta.

Työskentely alkoi ideoimisen merkeissä. Aihe oli sen verran laaja, että mieli joko pursusi ideoita tai oli aivan tyhjä. Yhdessä vähän pohdittiin ideoita ja tulihan niitä; luonto, historia, teollistuminen, perhe, tarusto jne. Ajatukseni olivat ensin Suomen luontoon liittyviä ja lähdin luonnostelemaan jotain siihen liittyvää. En saanut oikein sitä paperille mitä mielessäni oli, joten lähdin miettimään Suomen historiaa. Hetken kuluttua mieleeni tuli talvisota ja aloin miettimään miten lähtisin tekemään luonnoksia siitä. Halusin kuitenkin tehdä talvisodan eri näkökulmasta.

Tässä on ensimmäinen luonnos. Kuvassa on sotilas, joka halaa äitiään. Olin ihan tyytyväinen tähän luonnokseen, joten aloitin työstämään sitä lisää. Luonnoksessa pisti silmääni keskelle sommittelu, josta minulle on annettu vähän kritiikkiä ja itseänikin se häiritsee.

Toinen luonnos. Hahmojen sommittelu on parempi, vähän oikealla. Teoksen sai tehdä millä vain tekniikalla. Itse valitsin akryylit ja taulupohjan. Väritettyäni luonnoksen, aloitin piirtämisen taululle, jonka sitten maalasin pohjavärillä.

Pohjavärinä käytin kromin keltaista. Lähdin ensimmäisenä maalaamaan taivasta, jossa taisin käyttää ultramariinin sinistä ja valkoista.


 Maalasin ensin taustaa. Lumeen ja taivaaseen sekoitin vähän vaaleanpunaista.

Sitten maalasin hahmot ja tein niihin vähän yksityiskohtia, äidin takkiin, sotilaan karvalakkiin ja molempien kasvoihin.















 Tässä kohtaa keskityin taivaan väreihin ja mökkeihin. Lumeen olen lisännyt hiukan keltaista.











Taivaan väritys on muuttunut huomattavasti. Keltaisen ja oranssin sävyä, joka saa näyttämään taivaan tulimereltä. Sotilaan ja äidin kasvoihin lisäsin punaista ja työstin vähän sotilaan pukua.












 Seuraavissa kuvissa olen lisäillyt yksityiskohtia, muutellut vähän taivasta ja lunta, maalannut varjoja ja valoja. Kuvasarja keskeneräisestä valmiiseen tauluun asti.

 

 

Taulu on valmis. Poika lähtee sotaan ja jättää kotikylänsä. Työn nimeksi annoin "Hyvästit", koska se kuvaa työn haikeaa tunnelmaa. Kuvassa korostuu äidin ja lapsen välinen vahva side ja kuinka hirveää on jättää perheensä epävarmana siitä, tuleeko takaisin. Halusin kuvan tuovan esiin perheen ja kodin suuren merkityksen. 

 

 

 

Tässä tämän kertainen työn esittely oli. Seuraavan päivitykseen!

 

Heissan! ♥

Kudottu nukke

Hei! :)


Siitä on vähän aikaa, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Kesä alkaa olla ohi ja syksy lähestyy. Kesä loma on pidetty ja nyt palattu kolmisen viikkoa sitten takaisin koulun penkille. Näin se arki alkaa :)

Tulevissa päivityksissäni tulen kertomaan tekemistäni töistä ja niiden vaiheista. Ne ovat joko koulussa tehtyjä tai vapaa-ajalla toteutettuja luomuksia. Ensimmäisessä tämän tapaisessa päivityksessä tulen kertomaan nuken kutomisesta. :) 

Ihan ensimmäisenä pitää kaivaa esille puikot ja valita jonkun värinen lankakerä.
Valitsin luonnollisen värisen valkoisen.
 Ensin luodaan silmukat, jonka jälkeen pääsee sitten siihen tärkeään osuuteen: kutomiseen. Itse tykkään kutoa nuken osissa. Aloitan kutomaan torso osan, jonka mukana tulee myös pää. Sitten teen joko jalat tai kädet. Seuraavaksi on osien kokoaminen yhteen ja vanulla täyttäminen.

Neulalla ja saman värisellä langalla voi tehdä nukelle vähän muotoja ja erottaa pään muusta torsosta muotoilemalla kaulan. Tässä vaiheessa nukke näyttää tältä. Tosiaan nuken lähtökohtana on joko oma hahmo tai siskoni hahmo. Tässä tapauksessa kyseessä on siskoni hahmo. Muotoja voi ommella sillä perusteella, kuinka muodokas, lihaksikas tai tukeva hahmo on. Myös vanun määrä riippuu näistä seikoista. Kun nuken kutominen, kasaaminen ja muotojen viimeistely on tehty, seuraavaksi alkaa nuken piirteiden toteutus hahmoon nojautuen.



Nyt tarvitaan valkoista huopaa, josta leikataan nukelle naaman pohja. Leikattu naamapohja ommellaan käsin nuken päähän. Samasta huovan palasesta leikataan nenä ja korvat ja sitten ne ommellaan kasvoihin. Tämä on yksi lempi osuuteni :)

Ommeltuani nenän ja korvat, on silmien ja suun vuoro. Silminä toimivat pienet, mustat ja kiiltävät helmet, jotka ompelen nenän molemmin puolin mustalla langalla. Samalla langalla ompelen nukelle suun.
Tässä kohtaa nukke alkaa näyttämään jo enemmän nukelta.
Seuraavaksi on kulmakarvojen ja hiusten ompelu.











Hahmolla on mustat hiukset, joten valitsen tietysti mustan lankakerän, joka on aika saman paksuista kuin kutomisessa käytetty lanka.  Ompelen isolla neulalla hiukset nuken päähän. Hahmo omistaa aika pitkät hiukset, joten jätän ne pitkiksi. Muussa tapauksessa, jos hahmolla olisi vaikka polkat tai lyhyet hiukset leikkaan ne tai ompelu vaiheessa ompelen lyhyellä langalla. Pitkät hiukset ovat siinä mielessä helpommat, koska ne eivät jää sojottamaan kuin esimerkiksi polkat hiukset.

Kun takana olevia hiuksia alkaa olla tarpeeksi, siirryn otsahiuksiin. Hiusten jälkeen on kulmakarvojen vuoro, joka on se vähän hermoja vaativa homma. Lanka on sen verran paksua, joten purkaan sitä pienimmiksi haituviksi. Hankalempi osuus tässä on juuri se langan haituvan pujottaminen pienen neulan silmään.  Tämän tuskaisen puuhastelun jälkeen alkaa se mukavampi kohta; kulmakarvojen ompelu kasvoihin. Kulmakarvojen paksuutta voi säädellä sillä kuinka paksuisiksi haituviksi langan erottelee.
Hiukset päässä ja kulmakarvat silmien yläpuolella. Niin kuin alla olevassa kuvassa näkyy, nukesta on tullut jo aika persoonallisen näköinen. Kulmakarvojen ja suun asennot vaikuttavat nuken ilmeeseen todella paljon ja ne saattavat kertoa lähtökohtana olevan hahmon luonnetta.

 

Nukke se alkaa jo olla, mutta ei ilman vaatteita. Nekin teen huovasta. Värejä on mistä valita. :)  Nukke perustuu hahmoon, joten pitää valita siihen liittyen.

    Ompelen vaatteet käsin joko valmiiksi ja puen ne nuken päälle tai ompelen ne suoraan nukkeen.
    Yleensä ompelen vaatekappaleet suoraan.  

Tälle nukelle tein toiveen mukaisesti hihattoman valkoisen paidan, mustat tiukat housut, punaiset tennarit ja irrallisen vihreän takin. Viimeisenä silauksena hiukset kiinni.

Ilman takkia

Nukke on nyt valmis! :) Se on vain 20 cm pitkä, eli ei mikään kovin iso.
Tässä vielä kuvia valmiista tuotoksesta.

 




Kuvassa onnellinen nukke pari ;)



 

Tässä tämä monivaiheinen nukkeoperaatio kerrottuna yhdessä blogi päivityksessä. Mistä tämä innostus nukkejen kutomista kohtaan sitten lähti?
Kaikki alkoi edellisellä työssäoppimispaikalla, joka oli entinen kouluni. Käsityön tunnilla opettaja opetti minut taas kutomaan ja siitä se lähti. Ensimmäinen luomus oli pieni maskotti, josta löytyy kuvia työssäoppimiseen liittyvissä päivityksissä. Sitten aloin vain kutomaan ja kutomaan pitääkseni taitoa yllä ja niin niitä nukkeja syntyi. Tällä hetkellä niitä on yhteensä 4 valmista ja yksi hiukan keskeneräinen. Nukkejen kutominen ja työstäminen on mukavaa puuhastelua piirtämisen rinnalla. Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, jolla on vähänkin kiinnostusta! Eikä kutomista tarvitse pelätä, sillä se on loppujen lopuksi helppoa, kun sen oivaltaa. Nukkeja tehdessä voi muutenkin päästää mielikuvituksen valloilleen ja myös leikitellä langan ja huovan väri ratkaisuilla sekä yksityiskohdilla. Jokaisella on se oma toteutustapa ja minulla se nyt on tämmöinen.
 Kokeilkaa ihmeessä kutomista. Se on kivaa ;D

Mutta seuraavaan päivitykseen. Hyvää kohta alkavaa syksyä kaikille! ^.^

Heissan! :)