sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Mies ja mustavalkoinen merenpohja

Hei!

Kirjoittelen tällä erää viimeistä päivitystä työn esittelystä. Kun tämä on viimeinen päivitys, ajattelin sen kunniaksi esitellä pari työtä. :)

Ensimmäinen esittely alkaisi koulussa tehdystä työstäni. Kuuntelimme opettajamme pitämää luentoa tekijänoikeuksista ja niitä mielessä pitäen lähdimme toteuttamaan oman version jonkun toisen taiteilijan tekemästä teoksesta. Saimme käyttöömme taidekirjoja, joista itseä kiinnostava teos valittiin.

Itse valitsin kirjasta "Idealismin vuosista reaaliaikaan 125 vuotta taidetta ja taloutta" Väinö Aaltosen (1894-1966) veistämän pronssisen veistoksen "Makaava mies" (1947-53).


Mieltäni inspiroi kuvassa olevan miehen asento, sillä siitä tuli mieleeni nykyaika. Päätin toteuttaa miehestä nykyaikaisen version.


Tässä on valmis vesiväreillä maalattu versio teoksesta, koko A4. Kun vertaa tätä kuvaa lähtökohtana olleeseen veistokseen, siinä ei ole muuta samaa kuin asento. Todella erilainen lopputulos. Mies makaa sängyllä hieman hölmö ilme kasvoillaan, kännykkä kädessään, läppäri sängyn reunalla ja sipsipussi kainalossaan. Värimaailmaltaan työstä tuli aika laajaa, mutta hallitsevimmat värit ovat punainen, keltainen ja sininen. Vesivärien lisäksi käytin myös vähän värikyniä tarkempia yksityiskohtia tehdessäni. Olen tyytyväinen maalaukseen ja sen vahvoihin ja monipuolisiin väreihin.

Vaikka työ on täysin erilainen kuin alkuperäinen, on silti hyvä mainita mistä on saanut inspiraatiota. Tekijänoikeudet tulee aina ottaa huomioon kopioita toisten töistä tehdessään tai omia versioita toteuttaessa lainaten asioita toisten teoksista.


Seuraavaksi toinen työ, jonka ajattelin esitellä lyhyesti vielä tähän loppuun.



Yllä olevan kuvan olen tehnyt A4 kokoiselle mustalle paperille valkoisella värikynällä. Halusin kokeilla  tällaista tekotapaa, joten suuntasin kirjakauppaan ja ostin sieltä mustaa paperia. Sitten vain kotona lähdin raapustelemaan jonkinlaista kuvan alkua paperille.

Päätin vaihtelun merkeissä kokeilla piirtää merenpohjaa. Ensin tein tuota uponnutta veneen nokkaa, johon merilevää on päässyt leviämään. Sitten tein vain ympärille hiekkaista ja vähän aution oloista merenpohjaa.

Pidin työtä tehdessäni erityisesti valon tekemisestä ja edessä olevien kivien värittämisestä. Värikynä teoksesta välittyy rauhallista, yksinäistä ja jopa aavemaistakin tunnelmaa.

Tätä oli kiva tehdä ja ajattelin värkätä enemmänkin tämän kaltaisia kuvia jatkossakin.


Viimeinen työn esittely päivitys on nyt tässä. Blogia oli mukavaa päivitellä taas pitkästä aikaa ja töiden esittely opetti minulle enemmän töiden kertomisesta ja työvaiheiden ja menetelmien esittelystä.
Ehkä saatan päivitellä blogia tulevaisuudessakin esitellen töitäni tai ihan muuten vain jotakin kirjoitellen.

Seuraavaan kertaan!

Heissan!

lauantai 1. lokakuuta 2016

Runollista kuvittamista

Hei taas!


Päätin jatkaa vielä tätä blogia heti edellisen päivityksen perään samalla kertaa, kun kerran pääsin vauhtiin. Nyt esittelen koulussa tehdyn kuvitustyön, johon liittyy vahvasti runous.

Tehtävä alkoi ensin sillä, että menimme luokkamme kanssa katsomaan Elina Warstan näyttelyä, joka on aika tunnettu kuvittaja. Siellä valikoimme lempi kuvitusteoksia ja keskustelimme niiden sisällöistä ja tyylistä.

Opettaja antoi meille tehtäväksi suunnitella kuvituksen, jonka pohjana olisi runo. Suuntasimme näyttelyn jälkeen lähistöllä olevaan kirjastoon. Siellä etsimme runo kirjoja ja jokainen valitsi runoja, joista mahdollisesti lähtee kuvittamaan. Minä ja kaverini eksyttiin lastenrunoihin ja päätimme valita niistä joitakin mieleisiä.

Palasimme koululle ja siellä aloitimme luonnostelua. Lähdin ensin karsimaan valitsemiani runoja, joita oli aika paljon. Lopulta päädyin tekemään Jukka Itkosen kirjoittamasta runosta "Aamun silmät, illan silmät" Kuutanssi, runoja kasvaville nimisestä runokokoelmasta.


                                                       "Aamun silmät
                                                         aukeaa
                                                         kuin ystäväsi käsi.

                                                        Unihiekan hippunen
                                                        hehkuu tyynylläsi.
         
                                                        Päivän silmät
                                                        kimmeltää
                                                        kuin meri taivaan alla.
      
                                                       Aurinko on taivaalla
                                                       ja pilvet korkealla.

                                                       Illan silmät
                                                       tummemmat
                                                       kuin tumman lammen vesi.

                                                       Höyheniä leijailee
                                                       silmäripsillesi."

Piirsin luonnoksia illan silmiin ja Höyheniä kohtiin liittyen. Harmi ettei niistä ole minkäänlaista kuvaa, mitä tänne laittaa...... :l 

No sitten seuraavalla kerralla alkoi itse tekeminen. Käytössä oli akryylit, joilla maalasin kuvaa illan silmistä.


 Tuossa alla on hyvin havainnollistavaa kuvaa, miltä pöytä näyttää kaveriporukan kanssa työskennellessä. :^D Oikeiden taiteilijoiden pöytä.


Ja tässä yläpuolella pikku kuva siitä, mitä tein. Siinä on ihmismäinen olento, jonka ripset ovat puita, silmät tummat lammet ja tarkoituksena on lisäksi maalata pieniä mökkejä nenän päähän silmän viereen. Tämän maalauksen lähtökohtana on tuon runon kohdat illan silmät ja myös höyheniä leijailee silmäripsillesi, sillä liitin kuvaan höyhenet eräästä toisesta luonnoksestani.
Maalaus on vielä pahasti kesken......jatkan sitä enemmän sitten, kun kerkeää ja huvittaa.



Siirrytäänpä toiseen kuvitus kuvaan, joka on myös tuosta samaisesta runosta. Se on toteutettu koneella Photoshop -ohjelmalla piirtopöydän avulla, joka oli kyllä todella kätevä kapistus.


Tässä nyt näkyy jonkinlaista sössötystä piirtopöydällä. Tämän kuvan tein siitä höyheniä kohdasta. Kuvituksen piirtäminen ensi kertaa tuollaisella piirtovekottimella oli aluksi outoa ja haastavaa tällaiselle perinteiselle paperin ja kynän ystävälle. Mutta loppua kohden, kun sain tuntumaa tekemiselle, se sujui ihan hyvin. Kuva vaati monta väri kerrosta ja viivaa. Välillä meni kyllä sekaisin niiden layereitten kanssa.... mikä viiva ja silmäripsi on missäkin. Kuvituksen piirtäminen Photoshopilla oli kuitenkin mukavaa ja virkistävää piirtää tuota toista runokuvitusta. Selvisin puhtaasti tästä tehtävästä.
 


Siinä alkaa olla jo valmista kuvaa työstäni. Siihen tuli myös liittää se runo. Tästä tuli hyvin herkän oloinen Photoshop teos, jossa hiukan kauniin näköisen miehen kasvoille leijailee höyheniä ja valo tulee hienosti tuolta oikealta ylänurkasta. Toki tässä voisi vielä jatkaa jotenkin, mutta kyllä se äkkiä katsottuna näyttää jo aika valmiilta. Olen ylpeä itsestäni ja suorituksestani. :^)

Seuraavaan päivitykseen taas!

Heissulivei! ♥

Maisema vesivärein

Hellou! :)

Taas olen raahautunut koneen ääreen kirjoittamaan blogi päivitystä työn esittelystä. :) Tällä kertaa esittelyssä on isälleni syntymäpäivä lahjaksi tehty vesivärimaalaus. 

Lahjan tekeminen alkoi ensin mietiskelyllä ja ideoimisella, millainen siitä tulisi. Sitten mieleeni juolahti, että se voisi olla maisema, jonka isä on kuvannut.


Tässä on kuva maisemasta, jonka isäni on kuvannut pienoisen kävelymatkan päässä kotiamme. Päätin tehdä tästä kuvasta maalauksen, sillä siinä oli paljon hienoja elementtejä, kuten vesi, taivas pilvineen ja tuo kivi tuossa etualalla. Halusin tehdä sen vesiväreillä, joilla saa hyvin kevyttä ja kuultavaa jälkeä, mikä sopisi hyvin kuvaan. 








Vieressä yksi työvaihe. Siinä olen keskittynyt enemmän kiven pinnan maalaamiseen ja tummien kohtien tekemiseen. Veden heijastuksia maalasin tässä vaiheessa "luonnostellen" ja taivaaseen olen lisännyt enemmän sinistä. Ennen tätä vaihetta olin laveerannut veden, taivaan, lehdet ja kiven ohuesti joillakin sävyillä. Maalasin kuvaa A4 kokoiselle akvarelli paperille.






 
 
 
 





Toinen kuvaamani työvaihe on tässä. Nyt olen jatkanut maalausta vähän laajemmin. Kiveä muuttelin ja maalasin siihen lisää sävyjä pistemäisesti. Puun lehtiä maalasin enemmän ja sekoitin eri vihreiden tummia ja vaaleita sävyjä. Taivasta ja veden pintaa jatkoin väri kylläisimmillä pensselin vedoilla. Hahmottelin myös enemmän veden pinnasta heijastuvia pilviä.
Alla on valmis lopputulos, johon olen erittäin tyytyväinen. Maalaus poikkeaa yleisimmistä töistä mitä teen, joten tämän työn maalaaminen oli mukavaa vaihtelua. Voisin jatkossakin tehdä enemmän tämän kaltaisia maalauksia ja piirroksia.


 
Annoin teoksen isälleni lahjaksi hänen syntymäpäivänään. Hän piti siitä kovasti ja laittoi sen kehyksiin olohuoneen seinälle. :)
 
 
Tässä kaikki tällä kertaa!
 
Heissan! ♥

lauantai 24. syyskuuta 2016

Tarinaa ruutujen ja puhekuplien keinoin



Hei!


Täällä päivittelen blogia jälleen työn esittelyllä. Tällä kerralla esittelen yhden rakkaimmista harrastuksista, josta tämän koko blogin nimikin juontaa juurensa.......sarjakuva.

Koko elämän ajan sitä on tullut värkättyä silloin tällöin jotain puhekuplien ja ruutujen roskaa, mutta "vakava" sarjakuvaharrastus alkoi n. kahdeksan vuotta sitten. Noihin vuosiin mahtuu kaksi sarjaa, jota olen tehnyt. Ensimmäisen tarinan lopetin viisi vuotta sitten ja heti sen jälkeen aloittelin toista, joka jatkuu tälläkin hetkellä.

Mistä moinen harrastus sitten lähti?

Vastauksen saamiseksi pitää aloittaa ihan alusta.
 Olin n. 10-vuotias ja yhtenä päivänä olin pois koulusta kuumeen ja flunssan takia. Siinä viltin alla mietiskelin asioita ja kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni juolahti idea: mitäpä jos tekisin sarjakuvaa. Mielessäni pyöri jonkinlainen agentti maailma ja sen innoittamana hain kynää ja paperia. Olin hyvin epävarma siitä, mitähän tästäkin tulee tai osaanko tehdä sarjakuvaa. Nidoin paperit A5 kokoiseksi kirjaseksi ja aloitin kannen piirtämisen.

Siinä se kansi on. Aloittelevan sarjakuva taiteilijan mestariteos. Muistan miten innoissani olin, kun suunnittelin tuota hyvin haalean väristä kantta.

 
 
Tässä taas kuvaa siitä miltä se näytti sisältä. Silloin olin tosissaan kun tätäkin aukeamaa piirsi, mutta nykyään tämä kahdeksan vuoden takainen tekele vain naurattaa. Kuvastakin jo saattaa nähdä sarjakuvan kliseisen agentti teeman. Perus timanttivarkaus, jota agentti lähtee selvittämään.
 


Tämmöisiä samaa tarinaa kantavia sarjakuva lehtisiä väsäsin 30 kappaletta kolmen vuoden aikana. Sitten iski kyllästyminen hiljaa ja arvaamatta. Niihin aikoihin en oikein pitänyt silloisesta piirto tyylistäni ja yritin kovasti uudistaa tuota Agent Timi -sarjakuvaa.


Ja tässä on uudistunut lopputulos. Uudistaminen lisäsi vähän intoa sarjaa kohtaan, mutta se ei kuitenkaan ollut samaa intoa, mitä se oli aivan alussa. No tein muutaman sivun tätä hieman uudistunutta hommaa. Se ei oikein edennyt minnekään ja mietin tämän sarjakuvan lopettamista. Ja niin siinä sitten kävikin. Surullista sinänsä. En kuitenkaan halunnut lopettaa kokonaan sarjakuvan tekemistä, joten lähdin rohkeasti suunnittelemaan seuraavaa tarinaa.
Inspiraatio hyvin vähissä yritin suunnitella uuden sarjan hahmoja. Yksi vihko onkin melkein täynnä tuota epätoivoista yrittämistä. Oli kaiken maailman ihmeellisyyksiä sivut täynnä. Mutta eräänä päivänä jatkoin puurtamista ja se kannatti, sillä olin piirtänyt jotain mikä saattoi nostaa taas sarjakuvan tekemisen taas korkealle huipulle. 

Tässä se on. Ensimmäinen kansi uudesta sarjakuvasta (vuosimallia 2011), jota jaksan pyörittää vielä tänäkin päivänä. Aloitin tätä tarinaa tekemään myös A5 kokoiseen kirjaseen, mutta päätin kuitenkin jatkaa sitä normaalille A4 kokoiseen vihkoon. Tämäkin tarina kertoo agenteista, mutta toisin kuin ensimmäinen tarina, tämä sijoittuu täysin fiktiiviseen maailmaan. Sarjakuvan nimi on Agent Team Number 1. Perus kliseinen agentti tarina, mutta lisä lisukkeilla höystettynä. Eikä tämä sarjakuva ainoastaan kerro tästä neljän poppoosta vaan juoni saattaa venyä myös muuallekin jonkun toisen hahmon elämään. Hahmokaarti on kattavaa: normaaleja ja rajoja rikkovia ihmisiä, taikureita, tulentaitajia, avaruusolioita, robotteja, pahiksia tietysti, henkiä ja jumalia. Yleensä hahmoja suunnitellessani minua inspiroi muut sarjakuvat, oman sarjakuvan aiemmat hahmot, musiikki tai mikä tahansa asia. Inspiraatio voi iskeä koska vain.

 
 

Päähahmot vuodelta 2016.
Vuodet ovat kuluneet ja tämä sarja täytti vasta hurjat viisi vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut sarjan osalta vaikka mitä. Tähän mennessä sivuja on tullut piirrettyä varmasti yli 1000 sivua. Ja hahmoja tehtyä yli 100. Välillä sarjaa tehdessä tulee turhautumista, kun tarinan kerronta on tyssännyt tai ei ole inspiraatiota. Mutta niitä seuraa yleensä myös ne hyvät ajat, jolloin tarina etenee hurjaa vauhtia ja tykkää siitä mitä tekee. Nämä asiat kuuluvat tähän harrastukseen. Pari kertaa olen joskus saattanut miettiä tämänkin sarjan lopettamista. Kuitenkin olen sen verran kiintynyt tähän sarjakuvaan ja minulla on vielä kiinnostusta tehdä sitä, joten sen lopettaminen ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa.




Alla pari sivua tältä vuodelta 2016. Toteutus tapahtuu lyijykynillä ainakin tässä päätarinassa.  Lukusuunta on normaali vasemmalta oikealle. Mielestäni lyijykynillä työskentely on monipuolista. Toteutus tarjoaa pehmeää ja hentoa jälkeä, joka voi muuttua yhtäkkiä sivua raastavaksi, tummia pintoja ja viivoja täynnä olevaksi toiminta sotkuksi kynää säästelemättä.



 
Mainitsin aiemmin siitä, että tämä tarina ei aina keskity päähahmoihin vaan joskus myös muihinkin sarjan hahmoihin. Silloin saatan tehdä sivutarinaa, joka kertoo nimenomaan heistä tai heidän historiaansa. Silloin en välttämättä käytä lyijykyniä.
 
Tässä tapauksessa olen käyttänyt tusseja ja värikyniä. Alla on yksi sivu lyhyestä tarinasta, joka kertoo kaveruksista, jotka tapaavat läävämäisessä pubissa ja siitä kehkeytyy elämän mittainen ystävyys.
 
2016.


 Pari yksityiskohtaa tarinaan liittyen.

 
 
 
 
 
 
No tässä tämä sarjakuvan esittely on pähkinänkuoressa. Mielestäni sarjakuvan tekeminen on mukavaa ja voin suositella kaikille sitä, joita se vähänkin kiinnostaa. Sen aloittaminen vaatii vain paperia, kynän ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä, sillä sarjakuvan piirtäminen ei ole aina helppoa. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka millä mitalla. Jos nyt malttaisin lopettaa tähän.  
 
Piirtäkää sarjakuvaa siis! ♥
Ensi kertaan!
 
heissan!

lauantai 17. syyskuuta 2016

Guassi rakastavaiset

Moi!

Näin tämä lauantai ilta menee blogin merkeissä. Jälleen kerran työn esittelyä luvassa tässäkin päivityksessä. Tällä kerralla haluan kertoa vapaa-ajalla tehdystä työstäni. Se on maalattu guasseilla ja tehty A3 kokoiselle akvarelli paperille.


Jos olen näin alkuun rehellinen; en tykkää maalata guasseilla kovin paljon. Kun maalaa monta kerrosta, niin uusi sävy saattaa sekoittua alla olevaan väriin ja no.... tulos ei näytä yleensä tyydyttävältä. Tämän ja myös motivaation puutoksen takia työ lojui kaapin päällä keskeneräisenä ainakin yli kuukauden.
Ei itse guasseista sen enempää vaan nyt keskityn tämän itse työn esittelyyn.



 Jokainen projekti alkaa tietysti ensin pienellä luonnostelulla.
Piirsin mielessä suunnittelemani kuvan akvarelli paperille. Maalauksen inspiraation lähteenä on toiminut omat hahmot. Lyijykynä vaiheessa keskityin enemmän hahmoihin ja taustaa tein suurin piirtein, että mitä tulee mihinkin. Sitten alkoi guasseilla tekeminen. Maalasin ensin kaikki pinnat, jonka jälkeen tein kuvan lähimpään puuhun ja kaukana olevaan pensaaseen muotoa, valoa ja varjoa. Tein pientä yksityiskohtaa myös etualalla kököttävään penkkiin.


 Puuta maalasin vielä lisää ja hahmoihinkin alkoi tulla enemmän sävyä. Tässä kohtaa työtä, miltä se tuossa vasemmalla näyttää, ei minulla ollut inspiraatiota eikä kiinnostusta jatkaa koko maalausta. Mielestäni kuva oli kaiken kaikkiaan tylsä. En tiennyt mistä se johtui. Rupesin rohkeasti ratkaisemaan tilannetta ja oikealla olevassa kuvassa lähdin vain maalaamaan puita lisää tuonne kauemmas. Tekemäni ratkaisu oli oikea. Innostuin taas jatkamaan työtä.

                    Puiden lisääminen toi kuvaan runsautta värien kanssa ja tiiviimpää tunnelmaa.

 
 

 Maalaus on jatkunut melko valmiiseen pisteeseen. Halusin tehdä kaukana olevista puista eri värisiä, jotta kuva olisi tasapainossa hahmojen värien kanssa.

Erityisesti pidin tässä vaiheessa kukkien ja tuon polun maalaamisesta. Kuvan tyyppejä jatkoin maalaamalla muotoja, kuten housuihin ja paitoihin.

Nyt tulen vaiheen ärsyttävimpiin kohtiin; penkki ja herran paita.

Penkki siksi, koska välillä se näytti epämuodostuneelta ja hyvin tökeröltä. En tykännyt ylipäätään penkin laudoituksen maalaamisesta.

Miehen paita.....tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uusi väri sekoittuu aina sen vanhan kanssa. Myös tuo väri oli jokseenkin hirveää sekoittaa, sillä se tahtoi näyttää harmaalta tai liian tummalta violetilta. Tässä kuvassa se on liian tumma mielestäni, joten ei auttanut kuin hammasta purren sekoittaa vähän vaaleampaa sävyä.






Tadaa! Valmista tuli. Kuukauden pölyssä lojunut työ on nyt kauniissa värin paljouden loistossaan seinää koristamassa. Olisihan sitä voinut vieläkin jatkaa, mutta päätin että se on valmis. Pakko kyllä sanoa itsekin, että hyvältä näyttää hankaluuksista huolimatta. Pidän maalauksen väreistä ja ennen kaikkea lämpimästä ja herkästä tunnelmasta, mitä nuo rakastavaiset penkillä ja maisemat luovat.




Kiitos, kun jaksoit lukea! Ensi kertaan! :)
 
Heissan! ♥ 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Muistoja

Hellou!

Täällä päivittelen taas blogiani työn esittelyn merkeissä. Tässä päivityksessä keskityn maalaukseen, joka on samaa sarjaa edellisessä päivityksessä esittelemäni teoksen kanssa. Tämäkin maalaus tulee koulumme näyttelyyn Suomi 100 vuotta. Siitä on tarkempaa kirjoitusta edellisessä päivityksessä.

Luonnosteltuani ensimmäisen maalauksen "Hyvästit" aloitin ideoimaan ja tekemään myös muitakin luonnoksia.



Tässä on yksi niistä, mistä päädyin tekemään toisen maalauksen akryyleilla. Tein luonnoksen aiheesta nykyaikaan sijoittuvan. Luonnostelun ja värityksen jälkeen piirsin kuvan taulupohjaan ja levitin pohjavärin.


                 Valitsin tähänkin tauluun pohjaväriksi keltaisen ja maalasin kuvaan vähän pintoja.
 

                                Tässä kohtaa kuvasta alkaa jo erottua hahmoja ja huonekaluja.

 
  Valitsin työhön turkoosin, vihreän ja ruskean sävyt, sillä ne tuovat mieleeni vanhaa aikaa ja sen henkeä. Myös huonekalut tekevät nostalgista tunnelmaa kuvaan.



Taulussa alkaa olla enemmän varjoja ja valoja. Niiden suhteen kuva oli aika haastava. Tutkin vapaa ajallani valoa ja sen käyttäytymistä; mihin asti se ulottuu, mitkä esineet ja asiat jäävät varjoon ja niin edelleen. Yritin luoda saman tilanteen kuin työssäni. Havaintojeni perusteella tein tarvittavia muutoksia maalaukseen.



 Tässä vaiheessa työ alkaa olla aika valmiin näköinen. Vanhukseen olen maalannut varjoa ja valoa ja myös lipasto kirjoineen on viimeistelty. Ainostaan tytössä ja tauluissa on vielä jatkamista. Katse kiinnittyy taulujen kehyksiin, sillä ne ovat niin tummat. Tytön kasvot on tehty turhan pyörein sivellin vedoin ja niihin pitäisi saada enemmän muotoa.



Maalaus on valmis. Työn nimeksi tuli "Muistoja", sillä kuvassa on vanhoja valokuvia, esineitä ja vanhus, joka katsoo valokuva albumia ja kertoo lapsenlapselleen muistojaan. Teos on jatkoa edelliselle maalaukselle, koska vanhus on edellisessä työssä esiintyvä sotilas, joka halaa äitiään.
Onnistuin mielestäni työn tunnelmallisuudessa. Erityisesti sisustuksen ja vanhuksen kanssa. Maalaus on värisävyiltään rikasta, etenkin lipastossa ja esineissä.

                                             Teoksesta välittyy lämmin ja sympaattinen tunne.




Tämän kertainen esittely oli tässä. Kirjoittelen taas pian. :)

Heissulivei!

lauantai 10. syyskuuta 2016

Hyvästit


Hei!

Täällä taas kirjoittelen työn esittely päivitystä. :) Viimeksi kirjoitin nukkejen kutomisesta ja nyt tällä kertaa kirjoitan akryyleilla maalatusta taulusta.  Myös seuraava päivitys tulee olemaan samaa aihetta.

Taulu on toteutettu koulussa näyttelysuunnittelun tunneilla. Järjestämme näyttelyn koulullamme ja sitä varten tietysti pitää toteuttaa esille laitettavat teokset. Ei näyttelyä ilman teoksia siis. Näyttelyn aiheena on Suomi 100 vuotta.

Työskentely alkoi ideoimisen merkeissä. Aihe oli sen verran laaja, että mieli joko pursusi ideoita tai oli aivan tyhjä. Yhdessä vähän pohdittiin ideoita ja tulihan niitä; luonto, historia, teollistuminen, perhe, tarusto jne. Ajatukseni olivat ensin Suomen luontoon liittyviä ja lähdin luonnostelemaan jotain siihen liittyvää. En saanut oikein sitä paperille mitä mielessäni oli, joten lähdin miettimään Suomen historiaa. Hetken kuluttua mieleeni tuli talvisota ja aloin miettimään miten lähtisin tekemään luonnoksia siitä. Halusin kuitenkin tehdä talvisodan eri näkökulmasta.


Tässä on ensimmäinen luonnos. Kuvassa on sotilas, joka halaa äitiään. Olin ihan tyytyväinen tähän luonnokseen, joten aloitin työstämään sitä lisää. Luonnoksessa pisti silmääni keskelle sommittelu, josta minulle on annettu vähän kritiikkiä ja itseänikin se häiritsee.


Toinen luonnos. Hahmojen sommittelu on parempi, vähän oikealla. Teoksen sai tehdä millä vain tekniikalla. Itse valitsin akryylit ja taulupohjan. Väritettyäni luonnoksen, aloitin piirtämisen taululle, jonka sitten maalasin pohjavärillä.


Pohjavärinä käytin kromin keltaista. Lähdin ensimmäisenä maalaamaan taivasta, jossa taisin käyttää ultramariinin sinistä ja valkoista.


 Maalasin ensin taustaa. Lumeen ja taivaaseen sekoitin vähän vaaleanpunaista.











Sitten maalasin hahmot ja tein niihin vähän yksityiskohtia, äidin takkiin, sotilaan karvalakkiin ja molempien kasvoihin.















 Tässä kohtaa keskityin taivaan väreihin ja mökkeihin. Lumeen olen lisännyt hiukan keltaista.











Taivaan väritys on muuttunut huomattavasti. Keltaisen ja oranssin sävyä, joka saa näyttämään taivaan tulimereltä. Sotilaan ja äidin kasvoihin lisäsin punaista ja työstin vähän sotilaan pukua.












 Seuraavissa kuvissa olen lisäillyt yksityiskohtia, muutellut vähän taivasta ja lunta, maalannut varjoja ja valoja. Kuvasarja keskeneräisestä valmiiseen tauluun asti.

 
 
Taulu on valmis. Poika lähtee sotaan ja jättää kotikylänsä. Työn nimeksi annoin "Hyvästit", koska se kuvaa työn haikeaa tunnelmaa. Kuvassa korostuu äidin ja lapsen välinen vahva side ja kuinka hirveää on jättää perheensä epävarmana siitä, tuleeko takaisin. Halusin kuvan tuovan esiin perheen ja kodin suuren merkityksen. 
 
 
 
Tässä tämän kertainen työn esittely oli. Seuraavan päivitykseen!
 
Heissan! ♥